Jo vuonna 1980 Pohjois-Pohjanmaalla, Tyrnävällä perustettu Jolly Jumpers on todellinen suomalaisen rockin kulttibändi. Sekä syvään suomalaiseen juurimultaan että amerikkalaiseen bluesperinteeseen pohjaava, shamanistisista autiomaajunnausta säriseviin kitaramittelöihin yhdistävä, yhtye on kulkenut pitkän uran, mutta iski viimeistään edellisellä Mobile Babylon-levyllään maalitaulun keskustaan. Istuimme yhtyeen nuorimman jäsenen Arimatti Jutilan kanssa vastakkain helsinkiläisen oluthuoneen tunnelmalliseen pöytään puimaan bändin kahdeksannen albumin Fantom Zonen teemoja. Ja tottakai paljon muutakin tuli turistua.
Kulttibändi, formaattiviidakko ja saksalainen levy-yhtiö
Juuri haastatteluhetkellä koko Jollyjen uusi albumi oli tarjolla kuultavaksi viikon ajan ihan ilmaiseksi yhtyeen Myspace-sivuilla. Tällaisessa mittakaavassa nettimainostus on Jollyillä ensimmäistä kertaa käytössä ja Arimatti kertoi olleensa positiivisesti yllättynyt kuuntelujen ja latausten määristä. Jollyjen musiikkia on toki jo ennenkin ollut nettimyynnissä, mutta myynnin volyymeistä Arimatti ei osaa sanoa, että missä suhteessa nettimyynnin kohdalla mennään. Hän itse uskoo Jollyjen fanin olevan sellainen, jolle yhtye on niin tärkeä, että hän haluaa ostaa musiikin ihan levymuodossa. Arimatin mielikuvissa Jolly-fani tiedostaa, että levy pitää ostaa jos haluaa, että homma jatkuu. Arimatti myös arvostaa formaateista eniten vinyyliä, jollaisessa muodossa kotimainen indielafka If Society pistääkin ulos uutukaisen.
Jolly Jumpersin livekeikat ovat olennainen osa bändin kokonaisuutta. Keikoilla musiikkielämys viedään aivan uusille tasoille, joka on yksi asia mitä netissä ei oikein voi saavuttaa. Niinpä Arimatti ei olekaan lainkaan huolissaan, että netti veisi Jollyiltä jotenkin olennaisesti ansioita pois. Mainoskanavana ja ostopäätöksen vahvistajana taas ennakkomainostus toiminee hyvin. Ja biisien kuuleminen palvelee varmasti myös live-keikoille houkuttelussa. Yhtye on myös kuvaamassa myöhemmin syksyllä keikkansa, josta mahdollisesti nähdään otoksia netissä.
Fantom Zonen kuten edellisen Mobile Babylonin julkaisee saksalainen levy-yhtiö Tug Records, jota vetää puoliksi suomalaista syntyperää oleva Martti Trillitzsch. Niinpä suomalaisten bändien kuten Jollyjen ja Boomhauerin löytyminen yhtyeen julkaisujen joukosta ei yllätä. Lafkan saksalaisen levykaupankin nimi on Kioski, jossa Arimatti on myös soittanut akustisen keikan yhdessä Petri Hannuksen kanssa.
Kun Jollyt aloittivat yhteistyön saksalaisen levy-yhtiön kanssa Mobile Babylonin tiimoilta, oli yhtiön puolelta edellytys sopimukselle, että Jollyjen täytyy käydä myös Saksassa kiertämässä ja promotoimassa levyään. Saksankielisellä alueelle tehdyt kiertueet ovat kasvattaneet Jollyille pienen saksalaisenkin fanijoukon. Niinpä on mielenkiintoista nähdä millainen vastaanotto on tulevalla Saksan rundilla. Eivät Jollyt ole silti maailmaa valloittamassa, vaikka mikään tavoite ei olekaan pysytellä pelkästään minään pienen porukan kultti-fanituksena.
Triosta kvartetiksi
Arimatti Jutila liittyi Jolly Jumpersiin vasta yhtyeen tehtyä jo neljännesvuosisadan uran. Mm. The Flaming Sideburnsissä vaikuttanut kitaristi oli fanittanut nykyistä bändiään jo ainakin kymmenen vuotta ennen liittymistään. Kun itse ensimmäisen kerran kuulin Arimatin liittyneen Jolly Jumpersiin, ajattelin, että nyt on herra mukana juuri siinä oikeassa bändissä.
Arimatti kertoo, että kynnys liittymiseen oli korkea. Takaraivossa pyöri pelkokuva, että hänen liittymisensä jotenkin pilaisi bändin, joka oli ilman häntäkin todella hyvä. Arimatti haluaa, että jos hän soittaa jossain bändissä, niin hänen vaikutuksensa kuuluu bändin musiikissa. Vahvojen luonteiden näkemyserot olisivat pahimmillaan saattaneet romuttaa koko bändin.
Nyt kahden yhdessä tehdyn levyn jälkeen Arimatti kokee, ettei homma ainakaan ihan pilalle ole mennyt. Töitä jouduttiin tekemään todella paljon, jotta ennen yhdelle kitaralle sävelletyt kappaleet saatiin muokattua kahdelle. Ja on siellä vanhassa materiaalissa myös paljon kappaleita, jotka eivät vain toimi kahdella kitaralla. Toisen kitarankin täytyy kuitenkin palvella kappaleiden kokonaistunnelmaa.
Liikkuvasta Babylonista Varjovyöhykkeelle
Mobile Babylon oli Jolly Jumpersin tarinassa selkeästi yksi askel eteenpäin. Se sai enemmän julkisuutta ja näkyvyyttä kuin aikaisemmat julkaisut ja vastaanotto oli hyvä. Se tottakai mahdollisti ainakin sen, että musiikkia tehdään edelleen. Mutta Arimatin mukaan albumi ei kuitenkaan ole muuttanut bändiä, eikä bändin lähestymistapaa musiikkiin. Hyvä palaute motivoi nostamaan rimaa koko ajan. Uuden levyn tekeminen on kerta kerralta haastavampaa, sen tekeminen lähtee kuitenkin ajatustasolla siitä, että se ei ole huonompi tai edes yhtä hyvä kuin edellinen vaan parempi. Niinpä luonnollisesti Fantom Zonea tehtiin pitkään ja hartaasti, yli vuoden ajan.
Itse pidin Fantom Zonea ennen kaikkea erilaisena levynä kuin Mobile Babylon. Toki siellä on edelleen se autiomaajunnaus ja myös painostavaa säröleijailua. Silti se on keskimäärin huomattavasti irtonaisempi, jopa kepeämpi kokonaisuus. Minulle se ei ainakaan soi "raskaana", vaikka särö onkin hetkittäin hyvin muriseva ja jopa päällekäyvä.
Arimatti on tässä eri mieltä ja näkee levyn nimenomaan raskaampana, tummempana ja synkempänä. Alavirettä, rosoa ja säröä on enemmän ja sitä on tietoisesti lähdetty hakemaan.
Arimatin mukaan Mobile on uuteen verrattuna jopa hilpeämpi. Pohdimme asiaa useamman minuutin ja päädyn johtopäätelmään, että ehkä levy on sittenkin keskimäärin raskaampi, jonka takia sieltä löytyvät kevyemmät kohdat yllättävät enemmän ja nousevat esiin. Absoluuttista totuuttahan asiassa ei ole, ihmiset kuulevat musiikkia eri tavoilla ja painottavat erilaisia yksittäisiä puolia.
Tajunnan tasolla mennään syvemmälle, leijailevuuteen ja alitajuntaan, "tyrnäväläiseen americanaan", kuten saatteessa asia tiivistetään. Arimatti toteaa, että Fantomilla outouskerroin on korkeammalla kuin edellisellä levyllä. Tyrnäväläinen americana amerikkalaisen roots-musiikin juonteineen taas on ollut yhtyeen luonteenomainen osa vähintään Rurality-levystä (Gaga Goodies, 1993) lähtien. Se on muodostunut alkuperäisen kolmikon "tavaramerkiksi" jo vuosia sitten. Tosiasiat pitää hyväksyä ja Jolly Jumpersin pohjalla oleva rumpali Keijo Pirkolan ja basisti Marko Leuanniemen soittama klangi on siellä ytimessä vahvana ja muuttumattomana.
Fantom Zonen teemoissa on mukana alitajuntaa ja unia. Liikutaan oudoissa maisemissa ja mennään arkikokemuksen ulkopuolelle. Musiikissa toimii arkea mystisemmät lainalaisuudet. Nimi on napattu Lee "Scratch" Perryn puheesta, mutta sitä mitä Perry sillä oli tarkoittanut, siitä on paha kenenkään muun mennä sanomaan mitään kuin Perryn itsensä. Jollyjen tapauksessa liikutaan sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti varjovyöhykkeellä, surrealistisissa tunnelmissa. Mennään usvan läpi.
Maailman bluesein soitin ja muut mausteet
Jouhikko-taitaja Pekko Käppi vierailee Rhythm Of Fearillä. Arimatti törmäsi Pekkoon joka oli soittamassa Cosmo Jones Beat Machinen keikalla ja kävi juttelemassa. Ja pari päivää siitä Pekko oli jo studiolla tekemässä osuuttaan biisiin. Jouhikon ohella kappaleessa on muitakin suomalais-tradiotionaalisia piirteitä. Onhan Jolly Jumpers toki aina ollut vahvasti kiinni suomalaisessa juurimullassa blueseineen, vaikka Amerikan perinne onkin vähintään yhtä vahva. Jouhikolla haluttiin silti pikkaisen alleviivata bändin suomalais-juurisuutta ja levyltä puuttui vielä sellainen sopiva elementti. Maailman bluesein soitin.
Coloradossa soi myös Arimatin soittama Theremin, jolla haettiin biisiin lisää etäisyyttä siihen yhteen seinään, luoda siihen yksi uusi ulottuvuus. Keikoilla ei Thereminiä tai jouhikkoa tulla kuitenkaan ainakaan näillä näkymin kuulemaan. Valitettavasti. Coloradoon liittyy hauska tarina jo yhtyeen alkuajoista. Ennen kuin Jolly Jumpers -nimi otettiin käyttöön, oli yhtyeen nimi vielä Äppy joskus 80-luvun alussa. Tällöin oli jossain tyrnäväläisessä paikallislehdessä ollut yhtyeestä juttu. Jutussa oli treenikämpältä otettu kuva, jossa Petri, Marko ja Keijo harjoittelevat ja kuvateksti: "Tässä Äppy-yhtye harjoittelee kappalettaan Colorado". Eikä bändillä edes ollut sen nimistä biisiä!
Tapauksesta jäi sellainen sisäpiirin vitsi, että pitääpä joskus tehdä sen niminen biisi. Gaga Goodiesin voimahahmo, suomalaisen musiikkikentän legenda ja Jollyjen pitkäaikainen yhteistyökumppani Miettinen on etenkin kaipaillut biisiä jo 20 vuotta. Nyt yli 25 vuoden jälkeen se biisi on viimein tehty ja biisi kertoo siitä, että vieläkö sitä jaksaa tehdä musiikkia? Biisi pitänee omistaa kyseiselle tyrnäväläiselle huonosti läksynsä lukeneelle skribentille, jonka kuvatekstistä koko juttu lähti, pohtii Arimatti.
Levy alkaa pelkästään laulun varassa kulkevalla The Numberilla, joka kuulostaa kahlebluesilta. Mukana laulava kuoro muodostui ekonomeista, jotka laulavat biisillä uhkapelistä ja ettei ikinä ole rahaa. Rytmiä antavat "kahleet", jotka luotiin hakkaamalla kilistimillä täytettyjä puulaatikoita studion lattiaan. Kyseinen biisi tehtiin kun kaikki muut kymmenen biisiä olivat jo valmiina ja ideana oli Jollyille hyvin keskeinen ajatus, että riisutaan biisistä kaikki ylimääräinen ääni pois, kunnes jäljellä on vain luuranko, biisin ydin. Vaikutteena oli joku Arimatin kuuntelema Appalakkien perinnemusiikkikappale, jossa nainen pelkästään lauloi.
Levyn kansista löytyy sama peto kuin Mobile Babylonilla. Kansivaihtoehdot kehittyivät samaa vauhtia hurjemmaksi kun levylle luotu musiikki rosoutui. Kaupunki on peto ja se hengittää. Mikään kaupunkilainen levy ei silti ole kyseessä, kyllä se pohjoispohjanmaalainen soundi ja maalaisuus kuuluu tälläkin levyllä. Jolly Jumpersia voi edelleen nimittää tyrnäväläiseksi bändiksi, vaikka vain yksi jäsenistä enää asuu siellä. Olihan Jumpers pari vuotta sitten saanut Tyrnävän kunnalta ihan tunnustuspalkinnonkin. Mikä onkin oikeus ja kohtuus. En minä ainakaan itse tiedä paikasta mitään muuta kuin tämän bändin.
