Viime vuonna kotimaiselle musiikkikentälle ilmestyi synkkä hahmo. Eleanoora Rosenholm on fiktiivinen massamurhaaja, jonka tarinoista samanniminen porilainen kokeellinen pop-yhtye kertoo. Keveän popin siivittämät tarut on otettu avosylin vastaan niin kriitikkojen kuin yleisönkin parissa. Yhtye julkaisi syyskuun alkupuoliskolla jo toisen albumillisen murhatarinoita. Yhtyeen laulaja Noora Tommila kertoi Meteli.netille, mistä bändissä on kyse.
Eleanoora Rosenholmin nimi nousi huulilleni noin vuosi takaperin, kun kuulin huhuja herisyttävän hyviä livekeikkoja soittavasta yhtyeestä. Naisen nimi kuitenkin kuulosti niin romanttiselta ja lämpimältä, että debyyttialbumin ensimmäinen kuuntelukerta oli melkoinen yllätys. Kylmänviileitä murhalauluja esittävä bändi ei ollutkaan mitään peruspoppista. Yhtyeen makaabereissa lyriikoissa oli tuttu sävy, joten aivosolut nopeasti osasivat yhdistää asiat yhteen ja päätellä sanoittajaksi muun muassa Kuusumun Profeetasta tutun Mika Rätön. Porilaisten hullu luovuus on tullut tutuksi jo monista bändeistä, mutta miten ihmeessä tällainen yhtye lähti liikkeelle.
- Muutama vuosi takaperin Pasi Salmi ja Rättö halusivat alkaa tehdä syntikkapoppia. He päätyivät siihen, etteivät itse halua laulaa, joten he pyysivät minua mukaan. Lähdin mielelläni mukaan, kun haluan tehdä aina uudenlaisia juttuja. Hiljalleen alettiin nauhoitella kappaleita Sami Sänpäkkilän Ulvilassa sijaitsevalla SS-Palace -studiolla. Sami kuuli biisejä ja hän halusi sitten julkaista niitä. Siitä sitten lähti eteenpäin.
Bändin perustaminen ei kuulosta kovin mystiseltä verrattuna siihen, miten omaperäinen yhtye Eleanoora Rosenholm on. Tämä synkkä naishahmo ei ollutkaan vielä ihan alussa luomassa yhdistävää teemaa tummanpuhuvista naiskohtaloista kertoville lauluille, vaan Mika Rättö keksi synkeän naishahmon vasta lähempänä ensilevyn julkaisua.
- Mietittiin, että voisi olla joku tällainen vanhahtava nimi ja Rättö sen sitten lopulta kehitti. Hahmo on ajan kuluessa syventynyt. Mika toimii yhtyeessä eräänlaisena taiteellisena johtajana. Hänellä on niin helvetin hyvä mielikuvitus, että hän keksii koko ajan lisää juttuja. Nyt on suunnitelmissa kaikenlaista teatteriesitystä ja muuta. Tuskin kukaan alunperin osasi kuvitella, miten isoksi jutuksi tämä tulee kasvamaan.
Yhtyeen kummisetänä hääräilevän Rätön tapa sanoittaa kappaleita ei ole niitä perinteisempiä, vaan jokaiseen kappaleeseen riittää asiaa kuin pienoisnovelliin. Sanoituksien sopiminen Tommilan suuhun ei sujunut aluksi ihan mutkattomasti.
- Ekalla levyllä oli paljon ongelmia laulamisen kanssa. Olen laulajana myös Lowlife Rock'n'roll Philosophers -yhtyeessä, jossa laulan ja teen sanoituksia englanniksi. Muutenkin olen kuunnellut ennen kaikkea englanninkielistä musiikkia, joten minulla oli aluksi hankala saada laulettua suomeksi. Vielä kun Rätöllä on tapana kirjoittaa tiheitä sanoituksia, minulla meinasi monta kertaa lähteä järki laulamisen kanssa. Mika kuitenkin auttoi paljon toimimalla vähän kuin teatteriohjaajana. Nyt toisella levyllä olen mielestäni onnistunut paljon paremmin.
Sanoituksista vastaavalla Rätöllä on sen verran kiirettä muiden projektiensa parissa, ettei hän lähtenyt mukaan ollenkaan Eleanoora Rosenholmin keikkailevaan kokoonpanoon. Tommilan toisen yhtyeen lisäksi myös livebändin muilla jäsenillä on lukuisia bändejä ja projekteja. Yhtyeen toinen säveltäjämaestro, kosketinsoittaja Pasi Salmi ja rumpali Olli Joukio vaikuttavat Magyar Possessa. Basisti Turo Sinkkosen ja kitaristi Tuomas Niskasen voi bongata muun muassa Rätön ja Lehtisalon keikoilta. Kosketinsoittaja Jussi Reunamäen ja rumpali-perkussionisti Alpo Nummelinin nimen löytää niin monen bändin takaa, etteivät varmaan he itsekään pysy perässä. Miten ihmeessä kaikille riittää aikaa?
- Se on enimmäkseen kiinni omasta organisointikyvystä. Olen minä itsekin joskus vahingossa hommannut samalle päivälle keikan molemmille bändeilleni. Välillä toisilla yhtyeillä on aktiivisempia kausia, kuten esimerkiksi tällä hetkellä Magyar Possella tuntuu olevan ja sitten on taas välillä hiljaisempaa. Itse olen nyt viime aikoina enemmän panostanut Rosenholmiin, vaikka välillä olenkin ollut tekemässä Lowlife Rock'n'roll Philosophersin kolmatta albumia. Ei pahempia päällekkäisyyksiä silti ole tullut, vaikka en aina ymmärrä, miten esimerkiksi Alpo ehtii olla niin monessa mukana.
Tarjolla Emmaa ja Femmaa
Eleanoora Rosenholm julkaisi debyyttialbuminsa Vainajan muotokuva viime joulukuussa. Heti seuraavana kevättalvena yhtyeelle oli tarjolla pystiä sekä vaihtoehtoisemmassa Femma- että valtavirtamusiikkia suosivassa Emma-gaalassa. Muutenkin tuntuu, että yhtyeen musisointi uppoaa niin vauvaan kuin vaariinkin. Osasivatko porilaiset odottaa tällaista vastaanottoa?
- Ei todellakaan. Se oli jotenkin ihan älytöntä. Onhan sitä ollut monenlaista projektia ja bändiä, mutta ei ne koskaan ole saanut tällaista huomiota. En oikein vieläkään pysty ymmärtämään sitä. Ehkä joskus kymmenen vuoden kuluttua voi miettiä, että olipas se hienoa, kun saatiin tuollainen vastaanotto. En olisi ikinä osannut aavistaa, että tällainen musiikki kolahtaa näin hyvin yleisöön. Jotkut Idols-tyypithän kaavailee hyvin tarkkaan, mikä uppoaisi valtavirtaan, mutta itselle sellainen on jotenkin niin vierasta.
Jos huomiota on tullut Suomen rajojen sisältä, myös ulkomailta on hiljalleen alkanut tihkua kiinnostuneita yhteydenottoja. Bändi on ehtinyt jo muutaman ulkomaan keikan heittää ja lisää on tiedossa jo ihan lähiaikoina. Yhtye nähdään piakkoin Tallinnassa ja Tukholmassa. Saksalainen Nordische Musik -nettilehti valitsi Vainajan muotokuva -albumin huhtikuun levyksi. Mitään erityisempää suunnitelmaa ulkomaiden valloittamiseksi ei ole punottu. Suomenkielisen musiikin vieminen rajojen yli ei kuitenkaan ole mahdotonta.
- Me mennään sinne, minne pyydetään. On ollut hienoa, että olen tämän yhtyeen kanssa päässyt kokemaan ensimmäiset ulkomaankeikat. Se on outo juttu, että suomen kielelläkin laulettu musiikki tuntuu uppoavan yleisöön. Toisaalta onhan islantilaiset bändit vedonneet ihmisiin, vaikka ei ole ymmärretty mitään, mistä ne laulaa. Meillä on nettisivuilla käännettynä joitain biisejä englanniksi, joten sieltä voi käydä lukemassa, mistä on kyse. Kiinnostusta on tullut muun muassa Venäjältä, josta yksi lehti muun muassa teki vastikään haastattelun. Myös Ruotsista ollaan oltu yhteyksissä.
Eleanoora Rosenholmin synkeiden tarinoiden levittämistä ulkomailla on edesauttanut Fonal Recordsin Sami Sänpäkkilän hyvät kontaktit.
- Sami on kyllä niin taitava tuossa levy-yhtiöhommassa. Hänellä on taito saada bändejä julki. On paljon Samin ansiota, että olemme päässeet näin pitkälle.
Levyjen eroja ja yhtäläisyyksiä
Debyyttialbumin ja vastikään julkaistun toisen pitkäsoiton Älä kysy kuolleilta, he sanoivat välissä ei ole ehtinyt kulua edes vuotta. Herää kysymys, onko yhtye päättänyt takoa rautaa, kun se on kuumaa ja tehnyt kiireen vilkkaan uusia raitoja. Päätös kakkosalbumin tekemisestä kuitenkin juontaa juurensa jo aikaan ennen ensimmäisen julkaisua.
- Olimme heittämässä livebändillämme yhtä ensimmäisistä keikoistamme Flow-festivaalilla viime vuonna. Festivaaleilla esiintyi myös Kuusumun Profeetta, joten Rättö oli katsomassa keikkaamme. Kun olimme tulossa lavalta pois, niin Mika tuli samantien meille tuumimaan: jaahans, eikös sitä lähdetä tekemään toista albumia. Uusia biisejä tulee koko ajan. Rätön tuntien, hänellä on varmaan pari pöytälaatikollista biisejä.
Vaikka tavallinen maallikko ei välttämättä huomaa niin suuria eroja ensimmäisen ja toisen albumin välillä, on tekotavassa ollut yksi perustavanlaatuinen eroavaisuus.
- Pääeroavaisuus on siinä, että toisella levyllä livebändi osallistui sovituksiin ja sillälailla oli mukana luomisprosessissa. Ensimmäisen levyn teossa olivat pääasiallisesti mukana Mika, Pasi ja minä. Tekoprosessi muutoin levyjen välillä oli aika samankaltainen, että hiljalleen työstettiin SS-Palacessa ja Rättö ohjaili meininkejä. Hän saattoi sanoa, että vetäkää nyt silleen venäläisesti tai nyt surumielisesti.
Olen jo lopettelemassa haastattelua, kun Tommila nostaa kopiokissan pöydälle ja kertoo vielä yhden karmivan yhtäläisyyden levyjen välillä. Molempien albumien julkaisuajankohdat ovat olleet lähellä koko kansaa puhuttaneita koulusurmia. Esiin nousee myös pelottava yhteys Kauhajoen surunäytelmään.
- Mikä kammottavinta, alunperin uuden levyn nimeksi piti tulla Syyskuun 23., kun kappaleessa Kopiokissa 2 - Syystalven demoni lauletaan: "Syyskuun 23. lisääntyivät murhat pakkasaamujen myötä".
Tällaisten murheelliset surmien jälkeen ihmiset ovat entistä enemmän peloissaan ja syyllistä haetaan niin internetistä kuin väkivaltaviihteestä. Herää kysymys, ovatko Eleanoora Rosenholmin murhatarinat herättäneet pahennusta.
- Ei ne pahennusta ole aiheuttanut. Toki itsestäkin tuntui vähän oudolta laulaa eilisellä Tampereen keikalla ihmisten ampumisesta, kun on vastikään tapahtunut tällaista. Voihan jotkut sitä kauhistella, miksi tällaisista asioista pitää laulaa. Kuitenkin kun niitä sanoituksia lukee tarkemmin voi huomata, miten hyvin ne oikeasti tätä maailmaamme kuvaavat.
