Loost Koos luopui maailmantuskasta

Loost Koos oli vielä muutamia vuosia sitten nimeltään Lost Cause, tyypillisen taitava, mutta tuntematon englanninkielinen, soundiltaan vakavamielinen indierap-duo. Nyt kuitenkin on julkaisussa jo toinen albumi virolaisperäiseltä kalskahtavalla nimiversiolla, suomen kielellä ja reippaan humoristisella otteella. Suomirapin kärkitalli Monsp tiedottaa levyn syntyneen nettiteitse. Meteli.net tiedusteli puhemies MC Särreltä, miksi meininki on muuttunut, ja onko missään ylipäänsä perää.

Levy-yhtiön tiedote, jossa kerrotaan uuden Loost Koos -albumin syntyneen erään tietyn pikaviestimen välityksellä, on mennyt liikuttavan hyvin läpi. Itse asiassa se saattaisi ansaita jonkinnäköisen Musiikki&Media -tyyppisen palkinnon. Millaiset ovat artistin fiilikset tämän tyyppisestä hypestä? Entä onko kyseisen pikaviestimen taholta jo lähestytty sponssitarjouksella samaan tapaan kuin Adidaksen ja Run-DMC:n legendaarisessa tapauksessa?

- Haha. En haluaisi romahduttaa nuoren musiikkifanin pilvilinnoja, mutta jos ette tienneet, niin kerrottakoon, että tiedote menee aina läpi: Se vastaanotetaan lehden toimitukseen ja siirretään yleensä muokkaamatta uutiseksi. Näin ollen tiedotteella artistit voivat pitkälti valita mitä lehdet heistä kirjoittavat. Mitä vähemmän annamme musiikkitoimittajille tilaa profiloida sitä, millaista musiikkimme on sitä parempi. Mehän sen paremmin tiedämme.

- Toinen asia on se, että tiedotteilla pelataan mielikuvaleikkiä, ja ne kaipaavat usein värikynää erottuakseen muista tiedotteista. Maailma ei ole oikeasti sellainen, että asiat tapahtuvat kuin elokuvissa, mutta kaikki sensaatiomainen tuntuu meitä kiinnostavan ja annetaan nyt meidän tylsien ihmisten pitää fantasiamme. Ja ai niin, mikään pikaviestin ei ole meitä lähestynyt.

Tässä vaiheessa huomautettakoon, että Meteli.net ei tiedotetäkyyn tarttunut, vaan päätti ottaa asioista oikeasti selvää. Miten pitkälti tiedotteen sisältö sitten pitää paikkansa?

- Jos sisällöllä tarkoitat tuota pikaviestimellä tehtyä levyä niin hyvinkin pitkälti. Mä asun Tallinnassa, DJ/tuottaja Arsi asuu Lontoossa ja tuottaja Väiski Helsingissä. Omat ja vierailijoiden räpit ja laulut on kaikki nauhoitettu Väiskin kotistudiossa, mutta musiikkia tehtiin ja läheteltiin edes takaisin maasta toiseen.

Teittekö todella koko levyn toisistanne erillään? Miten ympäriinsä oleilu yleensä vaikutti levyn tekemisen tunnelmiin?

- Tyhjentävintä on varmaankin antaa esimerkki biisintekoprosessista: Studiolta Helsingistä demobiitti Tallinnaan ja Lontooseen. Nauhoitan demoräpit Tallinnassa ja lähetän demon studiolle. Demon kuultuaan Arsi haluaa vaihtaa bassorumpuääntä, ja lähettää samalla referenssikappaleen studiolle kuvailemaan juuri oikeaa basarisoundia. Väiski muuttaa bassorumpuäänen ja lähettää demot muille, sillä välin Arsi on demottanut levysoittimen raapimista kertosäkeen taustalle. Itse haluan muutokset skrätsäykseen ja lähetän referenssikappaleen Arsille oikeanlaisesta meiningistä.

- Nämä ovatkin vasta biisintekoprosessin ensimmäiset askeleet ennen soundin viilausta, joka vasta helvettiä onkin. Tässä vaiheessa pikaviestimen avulla on helppo reaaliajassa kuulla mitä sille biisille tapahtuu. Kun yön pimeinä tunteja pahassa deadlinen kuristusotteessa havahtuu ihaillessaan DJ Arsin preussilaista kallonmuotoa ruudulla energiajuomat sylissä huomaa, että kaikki ei ole hyvin.

Oma Girl Power -liike esiin tiiviillä konseptilla

Kerroit toisessa yhteydessä, että biisien valikointi tälle levylle tuotti päänvaivaa. Kerro albumin konseptista jotain.

- No voidaan sanoa, että näyttämisen tarvetta jäi viime levyltä aika hurjasti ja haluttiin tällä kertaa nimekkäitä vierailijoita ainoastaan tukemaan omaa visiotamme eikä niin näkyviin rooleihin. Haluttiin tuotantopuolella pysyä uskollisena sämplevoittoiselle historiallemme ja tehdä kuitenkin tarinoita eri aiheista. Tekstien tuli olla loogisia ja säkeistöjen oli tuotava jotain uutta biisin aiheeseen. Samalla tekstien täytyi sisältää paljon älyttömiä niinku-niinku vertauskuvia, jotka jaksavat viehättää ja viihdyttää itseä kuuntelijana. Näillä periaatteilla karsittiin muuten toimivia biisejä, jotka eivät vain sopineet kokonaisuuteen.

Kannesta ja levyn nimestä voisi päätellä, että kyseessä on jonkinasteinen vertauskuva tai ajatusviite ala-asteikäisten maailmaan. Onko niin? Jos, miksi?

- Ihan oikeassa olet. Me ollaan Arsin ja Väiskin kanssa tunnettu jo pitkään ja me oltais parhaimpia ystäviä, vaikka ei tehtäiskään musiikkia. Ei väistetä jos ei tunneta on niinku Loost Koosin oma Girl Power -liike.

Teitä on nykyisin kolme. Oliko niin, että Väiski oli jo viime levyn teossa mukana? Mistä "kokoonpanomuutos" johtuu?

- Väiski oli toki viime levyn teossa mukana, mutta levyn vastaava tuottaja ja suurin ahertaja oli viime kerralla Kemmurun Aksim. Nyt, kun teimme kaiken kolmistaan Väiski vastasi levyn lopullisesta ilmeestä ja pääsi ensi kertaa toteuttamaan visioitaan Arsin rinnalla myös Loost Koos:issa. Väiskistä ja Arsista muodostui siis tuottajakaksikko ja he tuottivat levyn raidat kahta Väiskin sooloraitaa lukuunottamatta biisi kerrallaan yhteistyössä. Myös Andy Gymhill -nimellä tuottanut Väiski on paitsi tuottajanero myös musiikillinen monilahjakkuus, joka varastaa show:n vielä lähitulevaisuudessa.

Helsinkii on Tartun Tavaraa -biisin lisäksi levyn tarttuvimpia biisejä. Miten paljon luulet, että sun asuminen kotikaupungin eteläpuolella vaikutti esim. tuon tekstin syntyyn? Tunnistatko sen perusajatuksen, että lähelle näkee paremmin kauempaa?

- Hahah, Tartun tavaraa on kyllä selkeästi tarttuvin, no competition. Aktiivisena reissaajana tunnistan kyllä ton perusajatuksen. Helsinkii-biisille oli nyt syy. Koin, että omaan nyt tarpeeksi perspektiiviä kaupunkiin, jossa olen kasvanut ja josta tiedän eniten. Eihän kaupunkia voi summata pariin säkeistöön, mutta yksityiskohtaiset ja omakohtaiset jutut, jotka uskon monen helsinkiläisen tunnistavan, voi.

Ei kantsi käydä mitään leijuu on karun todellisen kuuloinen tarinanippu. Ovatko siinä kuvaillut tapahtumat täysin konkreettisen tosia, sattuuko muutamaa tyyppiä otsaan kertomuksia kuullessaan?

- Tarina sisältää elementtejä, jotka sisältävät sitä paljon puhuttua totuutta, joka niin usein loistaa poissaolollaan pop-biiseissä. En tosin ole heittäny ketään alas parvekkeelta. Vielä!

Kameleontti räppää yksityiskohdista 200-vuotiaaksi

Teksteissäsi on usein dokaamisen ja yleisen häsläröinnin lisäksi - ja niistä huolimatta- paljon yksityiskohtia, huomioita esim. pukeutumiskoodeista, tv-ohjelmista jne. Onko tuon tyyppisten ympäristön yksityiskohtien spottailu sulle tärkeätä muutenkin kuin riimienkirjoitusmielessä?

- Mä tykkäsin siitä, kun Asa oli sanonut jossain sen riimien epäloogisuudesta, että sen mielestä totuus on ympäripyöreä tai jotain sinne päin. Mä oon ihan samaa mieltä, vaikka mun tavoite olikin uudella levyllä olla kerronnassa ankaran looginen. Oon elämässä aika kameleontti ja avoin kaikelle. Mä oon käynyt rauhanturvaajakoulutuksen ja opetellut tarkasti miten mielenosoittajia pamputetaan ja oon myös samaan aikaan ollut siellä kilpien toisella puolella keskisormi pystyssä oikeessa elämässä.

- Kai se matkailu ja erilaisuuden hyväksyminen avartaa ja saa huomion keskittymään yksityiskohtiin. Kokonaisuudet kun ovat mun mielestä liian moniulotteisia ja vaikeita selittää. Jos haluan räpätä itsevarmasti, on pakko räpätä yksityiskohdista, sillä kokonaiskuvasta ja maailmasta en tiedä yhtään mitään.

Olet ollut muutaman vuoden aikana todella paljon esillä myös muuten kuin Loost Koosin kanssa. Miten kotimaan rap-ympyrät vielä jaksavat kiinnostaa? Osaatko nimetä jotain suosikkikaupunkeja/klubeja tms?

- Kyllä ne kiinnostaa niin kauan kuin meikäläisen tekemiset jotain kiinnostaa. Itse en usein jaksa puhkikuluttaa jotain tiettyä projektia ja siirryn pian seuraavaan. Kun ideat loppuvat, eikä ole enää mahdollisuutta varioida tekemisiään näin luonnollisesti niin ei varmaan enää jaksa innostua. Eli joskus 200-vuotiaana. Paljon on vielä tekemättä. Tunnustan, että suosin Kovalevy-klubia muiden yli, mutta en kyllä näe muissa kaupungeissa tai niiden räppiklubeissa mitään vikaa, päinvastoin. Hyvä klubit ja kaupungit!

Levyllä mukana olevat vierailijat eivät listallaan oikeastaan yllätä, paitsi Edu Kehäkettusen kohdalla. Tietämättä sen tarkemmin Helsingin herrojen (laskettakoon Espoon Edu tässä heihin) kuvioista, tuntuu siltä, ettei muutama vuosi sitten olisi ollut mahdollista kuulla teitä samassa biisissä. Mikä on muuttunut?

- Mun tekemät räp-sanoitukset. Juuri toi maailman monimutkaisesta menosta englanniksi räppääminen on vaihtunut siihen, että mä räppään usein vain naurattaakseni mun kavereita. Tajusin jossain vaiheessa, että meillä on ihan helvetin hauskaa, kun me jauhetaan paskaa ystävien kesken eli miksi mä en hauskuuta mun teksteissäkin, vaan sorrun aina epäloogiseen krapulaiseen maailmantuskaan. En nähnyt sillä enää merkitystä. Kun nyt laitan hyvää energiaa kiertämään, se merkitys musiikkini julkaisemiseen löytyy taas.

- Eipä Ceebrolisticseja ja Taakibörstaakaan muuten ois aikoinaan yhteistyöhön kelannut. Nyt molempien bändien edustajat löytyy meidän levyltä. Kai kameleonttimaisuus jatkuu tässäkin suhteessa. Miksi räpätä vain tietyllä tavalla, jos osaa monta muutakin tapaa. Voin taata, että tämä ei jää ainoaksi muutokseksi vaan mieli on jo uusissa kuvioissa. Kannattaa aina tehdä niinkuin tykkää.