Helvetinportin kädensijalla

Demoaikanaan kuopiolainen Shade Empire sai osakseen runsaita kiitoksia niin iskevyydestään kuin mielenkiintoisesta konseptistaankin. Bändi ei mennyt siitä, mistä aita ensimmäisenä madaltuu vaan osoitti demoasteen bändiksi todellista innovatiivisuutta ja tajua hyvien biisien tekoon. Kun bändi viimein solmi ensimmäisen levytyssopimuksensa italialaisen Avantgarde Musicin kanssa, olivat odotukset fanipohjalla korkealla. Hyvistä arvosteluista huolimatta yhtye ei kuitenkaan onnistunut kotimaassa saamaan juuri tulta alleen. Sen teki kuitenkin toinen albumi, vuonna 2006 ilmestynyt Intoxicate O. S., joka julkaistiin kotimaisen Dynamic Artsin kautta. Kun jalka on näin laitettu pönkäksi, on aika avata todelliset rautaovet ja siihen bändi suunnistaa vahvimmalla albumillaan tähän asti. Zero Nexus noussee vuoden parhaimmiston joukkoon kotimaisten levyjen sarjassa, jonka voi allekirjoittaa jo tässä vaiheessa vuotta. Meteli.netin haastatteluun istuivat kitaristi Juha Sirkkiä ja basisti Eero Mantere.

Zero Nexuksen konseptista on kerrottu, että kyseessä on maailmanlopun portti, jonka avautumisen ihmiskunnan edustajat aiheuttavat omilla toimillaan. Toimintojen yhteissummasta portti lentää selälleen ja loppu saapuu. Koetin etsiä käsitteen juuria, mutta en löytänyt eli kyseessä lienee yhtyeen oma kehitelmä?

Juha: Alun perin koko konsepti oli Harjun (SE:n laulaja, toim. huom.) ja Ruojan (Ajattara, toim. huom.) mielestä putkahtanutta. Sen syntyhistoriasta en kyllä tiedä sen tarkemmin. Ruojalta se kai alun perin on tullut.

- Pikku maistissahan tuo on tainnut syntyä, Eero lisää.

Kuten monet muutkin hyvät ideat. Mitä Zero Nexus sitten tarkoittaa teille yhtyeenä?

- En tiedä tarkoittaako se meille yhtyeenä sinällään mitään. Se on vaan yksi levy, tai no, helvetin hyvä levy. Nyt oli konsepti siinä enemmän takana. Siihen varmaan liittyy aika paljon ylipäänsä ihmisten elämä, mitä se nykyään on. Aika pitkälti se on varmaan värittänyt tekstin syntyä Harjulla. Kun esimerkiksi koko ajan on luonnonmullistuksia ja muuta niin portti on koko ajan aukeamassa. En mä tiedä mitä se meille käsitteenä merkitsee, ei se ole mikään portti. Tai voihan se olla jos miettii, isommille vesille, mutta ei varmaan maailmanloppua meille kuitenkaan tarkoita, Juha puntaroi.

Koska promoversion kautta ei ollut mahdollisuuksia sukeltaa sanoitusten maailmaan kuin korvakuulolta, jäi minulle hieman avoimeksi onko levy kokonaisuudessaan yhdistelmä noita maailmanlopun tarinoita, mutta itse porttia ei vielä auki saada vai onko lopun seesteisyys tulkittavissa siten, että loppu on saapunut, eikä jäljellä ole kuin tuhkaa?

Juha: Nyt kun sanoit tuon niin tuo aika hyvin voi kuvata sitä, että Ecstasy of Black Lightissa homma kiteytyy ja Victoryssa kaikki tulee kasaan. Tosiaan lopussa voi kuvitella, että ydinlaskeuma on tullut ja enää ei ole mitään vaan leijaillaan jossain tripissä menemään.

Shade Empirelle tunnusomaista on useampien genrejen ymppääminen tehokkaaksi fuusioksi, jossa elementtejä ja koukkuja riittää samanaikaisesti kun biisi takoo erittäin iskevällä tahdilla. Uusi levy on tässäkin asiassa askel eteenpäin, koska albumilta löytyy jälleen bändille ominaisia dark-, death- ja black-elementtejä sekoitettuna muun muassa sinfonioihin ja koneisiin ja tällä kertaa jopa jazziin, mikä levyä ensi kertaa kuultaessa loksauttanee monenkin leuat sijoiltaan. Tämä tekee albumista myös erittäin intensiivistä kuuntelua vaativan kokonaisuuden ja parilla ensimmäisellä kerralla on melko turhaa olettaa löytävänsä sen hedelmiä. Juha myöntää, että keitos on melkoinen, mutta kyllä sen edelleen Shade Empireksi tunnistaa, koska niin monet vanhat elementit ovat edelleen mukana.

- On siinä ainakin se, että ei kangistu mihinkään kaavoihin vaan ennakkoluulottomasti on uusia, vähän kokeellisempia ratkaisuja. Sellaisia mitä ei ihan joka kiekolla saata olla, Eero lisää.

- Helvetin hyvänkuuloisia soittimia on niin paljon niin miksi olla käyttämättä niitä? Jos ne toimivat jossain muussa musiikissa, niin miksi ne olisivat toimimatta meidän musiikissa? Ihan turhaa on ruveta tekemään aina sitä samaa huttua kuin ennenkin. Kyllä siihen on pyritty, että kuuntelija ei aina suoralta kädeltä osaa aavistaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Siihen, että se ei ole muovia, josta pystyy haistamaan seuraavan riffin. Sellainen yllätyksellisyys mun mielestä vaan ruokkii itse itseään. Kun sitä kuuntelee enemmän niin se alkaa vaan kasvamaan se juttu, Juha kommentoi.

Zero Nexuksen kuuntelu haastaa kuulijansa aivan eri tavalla kuin monet muut alan yrittäjistä. Noin kymmenennen kuuntelun kohdalla palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen koukkuja myöten, joita kuitenkin löytyy runsaasti sen jälkeenkin. Silti kyseessä on sama yhtye, joka onnistui demoillaan viekoittelemaan puolelleen. Koska haastatteluhetkellä levyn julkaisuun on vielä pari viikkoa, ei arvosteluja ole juuri bändille asti ehtinyt kulkea. Juha toivoo, että kuuntelijat malttaisivat kuunnella levyä tarpeeksi moneen otteeseen.

- Ne arvostelijat, jotka ovat oikeasti perehtyneet kuuntelemaan niin kyllä sen huomaa teksteistäkin. Itsestä kuitenkin tuntuu siltä, että ollaan demoajoista ja levy levyltä tultu vain parempaan suuntaan, Eero huomauttaa.

- Joo, sen huomasi jo viime levyn tiimoilta kuka sitä oli todella kuunnellut, Juha jatkaa. Itse olen tyytyväisin tähän mennessä juuri tähän levyyn. Tuossa on saanut toteuttaa eniten itseään, kaikkia eri tunnelmia. Ennen kaikkea se, että levyllä on tunnelma, ei mitään valmista muovihuttua. Kyllähän siellä on ne samat elementit edelleenkin kun samat miehet on puikoissa suurin piirtein. Kaikki nämä puritaanit, joiden mielestä ensimmäinen levy, ei, kun ensimmäinen demo on kaikista paras, ei ehkä tykkää levystä. Mutta ajatelkoot mitä ajatelkoot. Varmaan uusia kuuntelijoitakin levy sitten tuo.

Jazzia ja multiprogea?

Shade Empiren kohdalla on myös erittäin vaikea löytää verrokkeja ja vaikutteita. Kysymykseen, mistä uusin levy herrojen mielestä on aineksensa ammentanut saan hymyilyä siitä, kuinka kyseessä on ehkä useimmiten bändin kohdalla esitetty kysymys. Niinpä, kun ei kuulija-raukka ymmärrä, on pakko kysyä...

Juha: Jos ajatellaan bändejä, jotka ovat valmiiksi pureskeltua kamaa, niin sen tietää mitä ne on periaatteessa kuunnelleet. Meille se on niin hankalaa ruveta yksiselitteisesti sanomaan mistä vaikutteita tulee. Aina kun kuulee uusia juttuja, niin totta kai niitä sieltä poimii. Siinä on just se hieno puoli, kun koettaa löytää uusia juttuja niin se ei todellakaan tarkoita, että nyt seuraava levy tulee olemaan multiprogea. Se voi kuulostaa taas tuoreelta jos seuraavaksi vetääkin triosoittimilla mahdollisimman raa'asti. Mutta en nyt osaa vielä sanoa mitä tulee tulevaisuudessa olemaan.

- Paljon on taas muualta kuin metallin maailmasta vaikutteita. Aina voisi sanoa nämä kliseiset dimmut ja muut, vaikka tulee niiltä sieltäkin, Eero lisää.

- Ja tietysti nekin on niin tyyppikysymyksiä, sä tykkäät erilaisesta kuin vaikka minä. On kuitenkin jännää miten paljon ihmiset näitä kysyy, koska kyllä siinä tietty kultanen linja on, Juha jatkaa.

Se, miten erilaiselta Zero Nexus kuulostaa bändin aikaisempaan tuotantoon verrattuna johtuu osittain siitä, että laulut ovat kokeneet todellisia mullistuksia. Mukana ovat toki edelleen Harjun jylhät murinat ja huudot, sekä mielipuoliset kähinät ja kirkaisut, mutta mukana on myös naislaulua ja tenoriääntä. Miehet kertovat, että nämä erikoisuudet on tarkoitus ottaa mukaan myös keikoille, olkoonkin, että käytännön syistä ne joudutaan useimmiten toteuttamaan taustanauhoilta. Tulossa on kuitenkin myös spesiaalivetoa, jossa lavalle marssitetaan enemmänkin porukkaa.

Juha: Se on ihan tietoinen valinta, että lauluja on monipuolistettu. Sillä on haettu lisäväriä musiikilliseen antiin. Se on ehkä itseluottamuksesta ollut tähän saakka kiinni enemmän, ettei ole aikaisemmin tehty. On vaikea jälleen ennustaa miten ensi levyllä, mutta nyt on kyllä ihan hyvä balanssi tässä.

Tietoisista valinnoista puheen ollen, kuinka paljon musiikillenne ominaisia pikkujippoja on mietitty ennen studioon menoa? Vai ovatko elementit, kuten viimeisen kappaleen saksofoni studion intensiivisessä ilmapiirissä putkahtaneita inspiraatioita?

- Ainakin se fonisoolo oli etukäteen mielessä. Siitä tehtiin raakaversio, että tähän tulee saksofonisoolo, sitten hommattiin soittaja ja hän veti ihan fiilispohjalta. Helvetin hyvä tuli, se nyt oli kuin improvisoisi. Yleensäkin raamit ovat valmiina. Mutta nyt oli Holopaisen Tero aputuottajana, niin sillä oli tosi samanlainen näkemys mikä meillä oli, kitarajutuissa ja sellaisissa. Siellä on niin paljon väri- ja muita juttuja mitä ei olla ennen käytetty, mistä äärettömän iso plussa. Niitä kaikkia ei oltu suunniteltu ja ne tulivat keskustelujen kautta ja fiiliksen pohjalta, miehet kertovat.

Ensimmäisellä levyllä biisintekovastuu oli pitkälti kosketinsoittaja Savolaisen harteilla, mutta sittemmin on taiteellinen panos jakautunut tasaisemmin. Juha kertoo, että suhde on nykyisin hänen ja Savolaisen välillä noin puolet ja puolet. Sanoituksellisesta maailmasta huolehtii Harju.

Lihaa jakoon ja piiloon

Bändin laajenemishaaveista kertonee jotain se, että Zero Nexuksen kohdalla on markkinointiinkin panostettu huomattavasti. Uudistuneet nettisivut, paitamallit ja videot ovat peruskuvioita, mutta tällä kertaa bändi halusi kehitellä myös jotain erilaista ja niinpä kuuntelutilaisuuksissa ympäri Suomen jaettiin innokkaimmille osallistujille aitoja kyljyksiä. Myös toisenlaiseen lihanjakoon yhtye osallistuu välillisesti nimeään kantavilla ehkäisyvälineillä. Utelut siitä, millaisista laajenemispyrkimyksistä nämä toimenpiteet kertovat saan vastaani leveitä virnistyksiä.

- Laajenemista varten ainakin ne kortsut annetaan, Juha nauraa. Tai sen pitäisi pienentää sitä laajenemista, ettei tapahdu virheitä. Siinäkin asiassa on koetettu levy-yhtiön kanssa miettiä vähän jotain erilaista.

- Ettei ole siinäkään suhteessa valmiiksi pureskeltua, Eero lisää.

Haastattelun aikaan samana iltana Nosturin keikan lisäksi tarjoiltiin yhtyettä ennakkokuuntelussa Jyväskylässä. Juha kertoo, että valtaosa tilaisuuksista on ollut antoisia lihanjakoineen päivineen ja ihmisiäkin on riittänyt. Suomessa vastaavaa tempausta ei ole aiemmin tehty. Levy-yhtiön suunnalta bändin ideoille on oltu hyvin avoimia ja ennakkoluulottomia.

- Miksi ei ideoisi kun kuitenkin kohtuupienillä kuluilla saa tehtyä isoja asioita. Vähän jännempää kuin panna vain kiekko soimaan ja sitten juoda kaljaa, Juha lisää.

- Vaikka kyllähän sitäkin tehdään, Eero naurahtaa.

Promootion voima näkyy myös yhtyeen keikkakalenterissa, jonne on nyt ilmestynyt vetoja ympäri Suomen. Ulkomaiden suhteen yhtyeellä on ollut kovasti kiertohaluja, mutta ne ovat tyssänneet niin rahan kuin onnenkin puutteeseen. Ulkomailla yhtyeelle olisi kuitenkin paljon kysyntää bändin saavutettua jalansijaa muualla ennen kotimaata, mikä johtui osittain siitä, että ulkomaisella levy-yhtiöllä oli ensimmäisen levyn tullessa ymmärrettävästi haluja panostaa siihen suuntaan.

Juha: Niin joo, se on hyvä huomio. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Tuo ulkomaan julkaisupolitiikka varmaan selviää pian ja se on ihan hyvällä mallilla. Kotimaan keikoilla päästää nyt jopa Lappiin.

- Keväthangille..., Eero haaveilee.

Juha: Joo. Rinteet priimakunnossa, afterski, kännissä skimbataan...

Mitä hybridimmäksi Shade Empiren musiikki menee sitä laaja-alaisemmin musiikkidiggarit yhtyeestä innostuvat. Ottajia voi löytyä niin metallin kuin vaikkapa konemusiikinkin ystävistä.

- Kyllä, kuuntelijakunnassa on aika lailla laajentunut se speksi popeda-bläkki ajoista. Jopa oikeat ihmiset voi nykyään kuunnella sitä, Juha hymyilee.

- Tuo termi pitäisi varmaan rekisteröidä, Eero nauraa.

Niin, popeda-bläkillä miehet tarkoittavat uransa alkuaikojen helpommin sulateltavaa ainesta, kuten keikkasuosikki Ja pimeys laskeutui. Kauas on tästä menosta tosiaan kuljettu, mutta popedaa tai jazzia, Shade Empire tuntuu osuvan levy levyltä yhä tiukemmin terässuoneen.