Tuvalu on saanut mediassa paljon palstatilaa Dogma04-julistuksellaan, joka muun muassa kieltää bändin musiikin soittamisen radiossa. Provokatiivinen manifesti on pinttynyt niin tiukasti päähän, että tämäkin artikkeli alkaa siitä jauhamisella. Monelta, kuten myös allekirjoittaneelta, on jäänyt kuohunnan keskellä huomaamatta, miten vakuuttavaa musiikkia yhtye tekee. Viimeiset hetket ovat käsillä! on yksi alkuvuoden ehdottomasti parhaista albumeista. Meteli.net jutusteli yhtyeen kitaristi Antti Harmaisen kanssa uudesta pitkäsoitosta.
Haastattelua seuraavana päivänä on Tuvalun uuden albumin virallisen julkistamisen aika, joten juttutuokio on hyvä käynnistää urheilumaailmasta tutulla "miltä nyt tuntuu?"-kysymyksellä.
- Ei oikein tunnu miltään. Tämän levyn kohdalla suurimmat tunnemyrskyt on koettu jo paljon aiemmin. Totta kai merkitsee paljon, että se nyt saadaan ihmisten käsiin. Vaikka me ei ollakaan mikään maailman ulospäin suuntautunein bändi, tähän hommaan olennaisesti kuuluu jonkinlainen suhde yleisöön. Levyn tekoprosessi oli kuitenkin niin pitkä, että nyt levy on näin tekijän näkökulmasta henkisesti kuollut. Ensimmäisiä äänityksiä levylle tehtiin joulukuussa 2006. Kaikkiaan prosessiin mennyt noin puolitoista vuotta.
Pitkäsoitosta todella kuuleekin, että kaikki on tehty pieteetillä ja tarkasti harkiten. Vaikka kappaleet toimivat myös yksittäisinä teoksina hienosti, kokonaisuuden yhtenäisyys lyö lopullisesti naulan arkkuun. Yhtyeellä oli jo ennen levytysten aloittamista selvillä, mihin suuntaan he haluavat lähteä.
- Alusta saakka oli selvillä tietynlainen konsepti albumia varten. Totta kai se eli tuotantovaiheessa hieman, mutta pääajatus säilyi. Meille on muodostunut hyväksi tällainen työtapa, jossa teemme ensin muutaman runkobiisin, joiden jälkeen mietimme, millaisia kappaleita kokonaisuuteen tarvittaisiin. Mukaan on tarttunut ihan improvisaatiopätkää ja osa materiaalista on tehty vasta studiossa. Meillä on kaikilla myös omat työmme ja opiskelumme, joten olemme yrittäneet pitää homman siinä mielessä tehokkaana, että kaikella tekemisellä olisi tarkoitus. Meillä ei hirveästi tuota ylijäämämateriaalia synny.
Soundtrack kuvitteelliseen elokuvaan
Tuvalu on nimetty Veit Helmerin samannimisen elokuvan mukaan. Saatekirjeen mukaan levyn teemat kumpuavat The Prisoner -TV-sarjan, Eraserheadin, Blade Runnerin ja Werner Herzogin Fitzcarraldon maailmoista. Ei tarvitse olla mikään Sherlock Holmes päätelläkseen, että elokuvat merkitsevät bändin jäsenille paljon. Kitaristi Harmaisen lisäksi bändiin kuuluvat laulaja Annina Antinranta, basisti Jussi Oskari ja rumpali Jussi Matikainen.
- Kyllä tässä bändissä on aika paljon sellaista elokuvaharrastuneisuutta. Ei nyt voi sanoa, että me mitään Peter Von Bagheja ollaan, mutta kuitenkin katsellaan paljon leffoja ja etenkin keskustellaan niistä. Alusta asti ollaan otettu vaikutteita elokuvien maailmoista. Ainakin minun on helpompi ottaa niistä vaikutetta kuin muilta bändeiltä. Meillä oli koko levytysprosessin ajan mukana tietyt referenssilevyt aina studiosta masterointiin asti, mutta eipä me lopulta niitä kuunneltu lainkaan. Elokuvia sen sijaan tuli katseltua paljon.
Yhtye kertoo kotisivuillaan, että Viimeiset hetket ovat käsillä! voidaan hahmottaa kuvitteellisena soundtrackina. Siten ei ole yllätys, että saan heti myöntävän vastauksen kysymykseeni, haluaisiko bändi lähteä tekemään musiikkia ihan jotain tiettyä elokuvaa varten.
- Olisihan se todella siistiä, kun ei tarvitsisi itse keksiä sitä elokuvaa, kuten tähän asti.
Albumin tummanpuhuvassa kuvakielestä voi löytää paljon yhtäläisyyksiä tähän yhteiskuntaan, jossa elämme, mutta samalla lyriikat sukeltavat syvälle science fiction -maailmaan. Kummasta maailmasta kappaleet enemmän kertovat jää lopulta kuulijan päätöksen varaan. Bändilläkään ei ole asiasta yhteistä mielipidettä.
- Meillä on oikeastaan bändissä neljä näkökulmaa asiaan. Anninalla on ehkä enemmän sellaista dialektista lyriikkaa ympäröivästä yhteiskunnasta. Minä taas otan juttuja sellaisesta elokuvien impressionismista. Meillä ei ole sellaista yhtenäistä kantaa.
Eri näkökulmat asioihin eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että bändin jäsenet alituisesti riitelisivät keskenään, vaan Tuvalussa toimii täysi demokratia.
- Tässä bändissä tuo demokratia on toiminut yllättävän hyvin. Useissa bändeissä tarvitaan jonkinlainen vahva johtohenkilö. Eihän me mitenkään tehokkain bändi olla, joten ei ihan mihinkään Kari Peitsamon tahtiin ylletä tuotteliaisuudessa, mutta eipä siihen pyritäkään. Toki me puhutaan ihan jumalaton määrä, joten joskus se tekeminen saattaa vähän tuntua hitaalta, mutta kaiken kaikkiaan homma toimii hyvin.
Yhtyeen promo- ja keikkakuvia, nettisivuja ja levynkansia tihrustaessa huomaa, että bändin tarkkuus ja linjakkuus ei rajoitu pelkästään musiikkiin, vaan myös tietynlainen visuaalisuus on tärkeä osa bändin toimintaa.
- Kyllä me ollaan siihen visuaalisuuteen alettu kiinnittää huomiota enenevissä määrin. Onhan meillä ollut nuo avaruuskeikka-asut mukana jo alusta asti. Seuraava askel visuaalisuuden suuntaan tullaan näkemään muutamilla tulevilla keikoillamme, kun videotaiteilija Lasse Ilano tulee ajamaan VJ-meininkiä soittomme taustalle. Meillä kuitenkin hommaan kuuluu olennaisesti improvisoiminen, niin hän pystyy reagoimaan suoraan myös siihen.
Paljon melua Dogmasta
En ole lukenut yhtään juttua Tuvalusta, jossa ei olisi mainittu yhtyeen vuosia sitten tekemää Dogma04-julistusta, joten samahan se on jatkaa tätä perinnettä myös tässä artikkelissa. Manifestissaan yhtye linjaa muun muassa seuraavaa:
Musiikin tulee olla lähtöisin yhtyeen jäsenten instrumenteista, taustanauhojen, syntetisaattorien, sekvensserien ja bändin ulkopuolisten muusikoiden käyttö on kiellettyä. Musiikkia ei tule korjailla digitaalisesti, mutta efektien käyttö ja niiden modifiointi on sallittua ja erittäin suositeltavaa. Ei levytyssopimusta monikansallisen levy-yhtiön kanssa ja musiikin esittäminen radioissa on kiellettyä.
- Onhan tästä asiasta saanut paljon puhua ja välillä on vähän ärsyttänyt, kun ei muusta ole puhuttukaan. Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta, kun me se lanseerattiin ja vieläkin siitä juttua tuntuu riittävän, mutta toisaalta, kun me se ollaan itse otettu messiin, niin sitten siitä pitää pystyä myös puhumaan. Kyllä se tulee olemaan aina mukana tässä Tuvalun toiminnassa.
- Se, että jengi takertuu edelleen tuohon Dogmaan niin tiukasti, kertoo siitä, että me sohaistiin vähän arkaan paikkaan. Ei meille itselle ole mitenkään olennaista jokin radiosoitto. Kyllähän me ollaan tiedostettu jo alusta asti, ettei millään kahdeksan minuutin biiseillä sinne pääse ja muutenkaan ei se ole niin tärkeä asia.
Tuvalulla on dogmastaan huolimatta levy-yhtiö, mikä on herättänyt joillekin ihmisille kyseenalaistavia kysymyksiä. Minkäänlaista painostusta yhtyeen tuotteistamiseen levy-yhtiön puolelta ei ole tullut.
- Levy-yhtiö on ollut tukemassa meidän juttuja alusta asti ja kannustanut niihin. Ihmiset käsittävät ehkä vähän väärin levy-yhtiömme olemuksen, kun kyseenalaistavat sen dogman takia. Me olemme halunneet pitää taiteellisen vastuun itsellämme musiikista aina biografioiden kirjoittamiseen asti, mutta meillä on samalla myös taloudellista vastuuta, joten meillä on pelissä omia rahoja. Me olemme sopineet asiat niin levy-yhtiön kanssa ja asiasta on molemmin puolinen yhteisymmärrys.
Tietynlainen sopusointuisuus kantautuu myös levylle asti, sillä Viimeiset hetket ovat käsillä! on yksi kuluvan vuoden kiinnostavimmista levyistä. Ellet usko, voit itse käydä kuuntelemassa. Yhtye nimittäin albumin julkistamispäivänä laittoi kotisivuilleen kappaleet ilmaiseksi jakoon. Jälleen yksi osoitus siitä, ettei bändi pelkästään puhu, vaan myös tekee.
Kuvat: Timo Wright
yle.fi/pop 
